Perjantaina starttattiin kohti Härmän kylpylää viettämään kylpylä/kisaviikonloppua. Perjantaina pulikoitiin ja vietettiin LOMAA, Koda eli herroiksi Nemon jäädessä mummolaan hoitoon (ja eli vielä enemmän herroiksi). Lauantaina vedin perinteiset buffetähkyt ja siitä sitten kohti Ylistaroa LAGU:n kisoihin. Olo oli lievästi sanoen pahoinvoiva ruokailun jälkimainingeissa... Valitettavasti ratoja ei oo viteolla, kun unohdin kameran kotiin.
Eija Berglund tuomaroi lauantain radat, aloitettiin hyppärillä. Rata oli mun mielestä aika iisi tai ainakin meille sopiva. Meno oli rentoa ja sujuvaa, lukuunottamatta lopun juoksusuoraa. Suoralla aita-okseri-rengas ja siitä muurille poispäinkäännös...okserilta Koda tuli vinoon ja jäin kauhistelemaan, kuinka selviytyy renkaalta ja jäin jälkeen. Muurille vauhti stoppasi siis aivan täysin ja näin jo sieluni silmin kuinka ponnaa muurilta vauhtia... Mutta mitä tekee keepi, hyppää sievän hypyn palikoita räjäyttämättä! seuraavalle aidalle tuli myös hässäkkä ja jouduin tekemään tekemään tiukan sylkkärin ja siinäkin pysyi rima paikallaan, mitämitämitä!? Ajattelin, että meille olisi vitonen tullut muurinjälkeisestä hässäkästä, joka vei aikaa joten kyllä jännitti odotella tuloksia, varsinkin kun nollia ei tullut montaa. Tulosten tullessa yllätys oli suurenmoinen...NOLLAVOITTO ja SERT-H. Kiva fiilis startata kisaura kolmosissa käyntiin :)
Tokana agirata, joka oli kans rento hyvä suoritus. Meidän kompastuskivi oli puomi-putki erottelu, kun tyhmä ohjaaja käskyttää PUomi kiipee...jota en koskaan tee... noh putki löytyi hyvin, vaikka puomille oli tarkoitus mennä. Kontaktit oli jostain syystä aivan älyttömän hitaat jälleen kerran....reeneissä meno on ollut jo parempaa, mutta kisoissa hiippailu taas nostaa päätään. Kiva fiilis kuitenkin jäi, keepi esitti parastaan eikä kaarrotellut ylimääräisiä.
Sunnuntaina kolmoset starttasivat aamusta ja pari agirataa tarjolla Sari Mikkilän tuomaroimina. Ensimmäinen rata hyvä, rento, perussuoritusta. Hetken uinahdus kiinnipidossa ja keepi pujahti putkiansaan, johon taisi mennä yli puolet myös kisatovereiden koiristakin. Loppuun fiilistellen ja hjyvä mieli tästäkin!
Toiselle radalle hyvällä fiilingillä, rata tuntui tutustumisessa hauskalta ja vauhdikkaalta! Jätän koiran lähtöön ihan normaalisti ja menen kolmen esteen päähän, pääni nostettuani on keepi hiippaillut puoleen väliin ja vielä eri puolelta kuin mun reitti. VOI JUMALAUTA! Hyppäis nyt perkele edes suoraan edessä olevat esteet eikä kiertäis niitä. Kyllä ihan meinas vittu raikua maneesissa. Meni kyllä niin pasmat sekaisin ja jatkoin matkaa kepeille, eikä siinäkään millään oikeeseen väliin...kolmannella yrityksellä kelpi valitsi putken....viddu joo heippa, lähdin kävelemään remmille ja kelpie pujottelee kepit toisesta suunnasta itsekseen. Kyllä pistää ketuttaan. Kiva rata jota olis kiva mennä, niin ei edes alkuun pääse, aivan luokatonta. Tää oli nyt kolmas kerta, kun lähtee lähdöstä hiippailemaan. Taidetaan pitää lähtö ja keppien avokulma sulkeiset.
Mikä parasta, niin kepo oli kuluttanut auton virran ja apuvirtaa odoteltiin tunnin verran....
Nemo oli todellakin eränyt herroiksi ja saanut mm. käydä sängyssä nukkumassa yms. kivaa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti